Leikkuukoneiden yleisiin ongelmiin kuuluvat usein väärä käyttö, huoltotyön laiminlyönti tai suunnittelurajat. Yksi yleinen ongelma on terän kuluminen tai vaurioituminen, joka johtaa epätasaisiin leikkauksiin, rautalankoihin tai materiaalin muodonmuutoksiin. Tämä voi johtua liian suuresta leikkausvoimasta, väärästä teräsetäisyydestä tai huonolaatuisten terien käytöstä. Esimerkiksi ruostumattoman teräksen leikkaaminen terällä, joka on tarkoitettu pehmeämpää terästä varten, nopeuttaa terän kulumista. Toinen ongelma on hydraulijärjestelmän vikaantuminen, joka ilmenee hitaana liikkeenä, vuotoina tai epäsäännöllisinä paineenvaihteluina. Epäpuhtaudet hydraulinen neste, kuluneet tiivisteet tai ilman järjestelmässä ovat tyypillisiä syitä. Mekaanisissa leikkuukoneissa vaikeuksia, kuten melu, tärinä tai hammaspyörän liukuminen, voivat aiheutta huono voidellisuus tai kohdistusvirheet. Sähkövika, kuten moottorin ylikuumeneminen, sähkökatkot tai anturiviat, keskeyttävät toimintoja ja aiheuttavat turvallisuusriskin. Tällaiset ongelmat johtuvat usein jännitteiden epävakisuudesta, ylikuormituksesta tai kosteuden vaikutuksesta. Rakenteelliset ongelmat, kuten rungon halkeilu tai pohjan muodonmuutos, esiintyvät vanhemmissa koneissa, joita on käytetty raskaina ilman riittävää vahvistusta. Väärin kohdistetut takaimitat tai etutuet johtavat epätarkkoihin leikkauksiin, mikä hukkaa materiaalia ja vaatii uudelleen työstämistä. Käyttäjävirhe, kuten materiaalin syöttäminen vinoon tai turvallisuusohjeiden noudattamatta jättäminen, pahentaa näitä ongelmia. Esimerkiksi hätä pysäytys ohittaminen tukoksen aikana voi vahingoittaa konetta ja vaarantaa henkilöstön turvallisuuden. Näiden ongelmien torjumiseksi on noudatettava valmistajan antamia huoltosuosituksia, koulutettava käyttäjät huolellisesti ja käytettävä laadukkaita komponentteja. Koneen kalibrointia on suoritettava säännöllisesti ja suorituskyvyn mittareita, kuten leikkausvoimaa ja energiankulutusta, on valvottava havaitakseen poikkeamat ajoissa. Esimerkkitapaus: Brasiliassa sijaitseva teräksenjalostuslaitos ratkaisi toistuvat terästen kulumisongelmat vaihtamalla karbidinkärkisiin teriin ja käynnistämällä terien vaihtotaulukon, jolloin korvattavien terien kustannuksia saatiin vähennettyä 25 %.